KENRAALI iMPOLA Neli(?)näytöksinen näytelmä Pentti Haanpään aiheen mukaan. 1. Näytös. Kuoleman kohtaaminen. (9 minuuttia) Sorapeitteinen pieni metsätie. Metsäinen väli muuttuu pieneksi kyläaukeaksi. Iltapäivän aurinko kajastelee pilvien lomasta. Yksinäinen käki kukahtelee etäisyydessä. Kenraaali Impola (harmaisiin pukeutunut mies, vanha sotilastakki päällä) kulkee tietä. Katselee tienvarren kukkia ja poimii tienohesta lemmikin. - 'Vielä ne vanhan silmät näkee: 'Tarkasti katsoen, näen lutukan kasvavan pensasaidan vieressä! niinhän Bashokin kirjoitti.' Hyräilee itsekseen: 'Taevas on sininen ja vaa-alkooinen, ja tähtösiäää täynnä...ä...' Tulee kirvestä tahkoavan miehen luo. Mies jatkaa tahkoamista. Minuutteja kuluu mitään puhumatta. Nostaa sitten terän tahkosta, katselee ja koettelee, Impolakin koettaa. Sanoo: 'terävältähän tuo jo tuntuu'. Mies tahkoaa vielä. Pari minuuttia. Mitään puhumatta. Nostaa sitten päänsä työstään ja sanoo: 'Se paraatihan on ensin huomenna. Kaiketi osallistut?' Impola vetää kättä lippaan. Sanoo: 'Minäkö. Tietystihän. Pitää lähteä tästä valmistautumaan.' 2. Kohtaus. Arpa Aamulla Impolan huoneessa. Huoneessa on kaksi kokovartalopeiliä. Pukukaappi, vuode, yöpöytä, käsienpesuallas, altaan yllä kasvopeili. Seinällä muutama taulu. Mannerheimin kuva. Koiran kuva marskin alla. Maisemamaalaus, kukkamaalaus. Impola makaa sängyssä ja herää sitten. Hamuilee kädellään sängyn alle. Löytää sieltä vajaan pullon, jossa on kirkasta nestettä. Kohottaa makuullaan pullon huulilleen ja juo sen tyhjäksi. 'Alea jacta est', sanoi Keessari kun ylitti Rupikonin... Ja PERKELE! JO KAUAN SITTEN! Sinkoaa tyhjän pullon huoneen nurkkaan, jossa se särkyy osuessaan muihin kasassa oleviin pulloihin. Kurkottaa kätensä gramofoniin, josta alkaa kuulua musiikkia. Nousee ylös sängystä ja menee allaspeilin luo. Ajaa partaansa partaveitsellä altaan ääressä. Tekee tarkkaa ja huolellista työtä. Alkaa sitten pukeutua. Ottaa kaapista vaatteita, joita levittää vuoteelle. Panee punaiset sotilaalliset pussihousut, pitkävartiset saappaat, sotilastakin, alle kauniin kirjaillun silkkipaidan. Katselee itseäään toisessa nurkassa olevista kokovartalopeileistä. Kääntyy eri suuntiin. Laittaa sitten kunniamerkkejä pitkän rivin. Kiertää nurkassa olevasta pullokasasta koskenkorvapulloista korkit, joita panee pullonpohjalla kolhien littanaksi ja sitoo ne paperinarulla takkiin riveiksi. Avaa kaapin, jossa on kokoelma erilaisia pulloja, joista ottaa korkkeja ja kiinnittää niitä hakaneuloilla takkiin. Ottaa kaapista pitkän lehmän hännän, jonka sitoo vyötäisilleen roikkumaan takapuolta myöden maahan saakka. Hattuun kiinnittää poronsarvet. Olkapäille vanhat kanansiivet. Kääntelehtii peilien edesssä. Musiikki on aluksi tässä kohtauksessa hiljaista, kasvaa voimakkaaksi siinä vaiheessa kun vaatetus on valmis. Hiljenee taas kohtauksen loppua kohden. (Impola soittaa vanhalla grammarilla (cd:ltä) Nustrat Fateh Ali Khania... Allahuu, ALLAHUU...) 3. Kohtaus: paraati Paraati alkaa marssimusiikilla: porilaisten marssi. Kulkueessa lauletaan: 'Puolan Lutzin, Leipzigin ja Narvan mailla vertaan vuoti...' Laulun loputtua keskirivistössä joku aloittaa: 'Silimien välliin ryssää, silimien välliin, silimien välliin, kyllä se siihen tyssäääää... Takana tuleva sotilas huitaisee kiväärinperällä selkään ja huutaa: ei sitä saa laulaa JULKISESTI! Paraatiin osallistuu harmaisiin pukeutuneita sotilaita. Välissä upseereita uniformuissaan. Pari siivoojaa mopit olalla. Kansakoulunopettaja simälaseissaan ja nuttura päässä. Heidän jälkeensä tulee rivi pappeja mustat kasukat päällä ja liperit kaulassa. Kirvestä hionut mies viimeisena harmaissa muttei sotilasvaatteissa, kirves kiiltää olalla. Kulkueen kärjessä on kenraali Impola. Vieressä katsojat, nuoret ja vanhemmat naiset kukkaleningeissä huutavat: hakkkaa päälle, verta pakkiin, verta pakkiin, verta pankkiin! Kulkueen ottaa vastaan Mannerheim hevosen selässä. Impola tuo paraatin Marskin eteen ja sanoo: 'Olemme valmiina kuin lukkarit ja papit sotaan, toveri marsalkka!' Mannerheim on pukeutunut täysvalkoiseen sotasopaan karvalakki päässä. Jäykkänä hevosen selässä istuen hän vetää miekkansa tupesta. Kohottaa sen ja sanoo: 'Ich bin fertig' Impolan takana oleva sotilas kuiskaa takana oleville: 'Olen valmis'. Kuiskaus välitetään kuiskaamalla kulkueen perille. 4. Näytös: sotaanlähtö. Mannerheim ja Impola istuvat pöydän ääressä ja kumoavat viinaa tasaiseen tahtiin. Kirvesmies seisoo vieressä, kaataa viinaa lasiin sekä Marskille että Impolalle. Marskille Whiskypullosta, Impolalle isosta peltikanisterista. Mannerheim alkaa puhua saksaksi: (Puheen saksankielinen alku kuullostaa kuin jostakin Hitlerin puheesta, mutta kirvesmiehen käännös on jäljessä tulevan tekstin kaltainen). Kirvesmies kääntää: 'Pojat, tänään olen ottanut hurmeisen kalpani jälleen tupesta, isienne urotöiden muisto velvoittaa teitä seuraamaan minua ratsuni verijäljissä kohti sankarillista voittoa tai kuolemaa...' Välihuuto sotilaiden pöydästä: HYVÄ, Marski!!! Impola keskeyttää: (nostaen kätensä natsitervehdykseen): Mein Führer, Bitte, unsere Freunde wollen drinken, nicht Spass machen! Kirvesmies kääntää: Johtaja, ystävämme haluavat juoda, eivät huvitella! Välihuutoja sotilaiden pöydästä: HYVÄ, Impola!!! HYVÄImpola!!! Marski jatkaa saksankielistä Hitlerin puhetta. Kirvesmies kääntää: Kaikki ajallaan, ystävä hyvä! Ja voimmehan toki hoitaa yhtäaikaa sekä velvollisuutemme että nauttia historiallisten muistelusten suomista virvoittavista iloista? Välihuutoja sotilaiden pöydästä: Heil, Marski, Hakkaa päälle, hakkaa päälle!!! Impola: OK marski, there is a lot of room in the world for idle talks. But we have to take care of our job, too. Kirvesmies kääntää: No mikäs siinä, Marski, kyllähän maailmaan puhetta mahtuu. Mutta kyllä hommatkin pitää hoitaa. Välihuuto sotilaiden pöydästä: Se oli miehen puhetta! Otetaan perseet olalle ja kuunnellaan Marskin jorinoita siinä sivussa! (Kirvesmies kääntää Marskille huudon saksaksi) Marski puhuu saksaksi ja kirvesmies kääntää: Toverit, korjaan: sankaritöiden vihkimät veriveljet, hoidan velvollisuuteni juoda pääni täyteen kunnialla, ja tiedättehän: aatelismiehenä minulle ei tuota vaikeuksia tappaa selvinkin päin. Ja lisäksi: tunnettehan saavutukseni isänmaamme menneiltä vuosikymmeniltä! Impola: Aina se kehuskelee noilla saavutuksillaan, mutta minä olin mukana jo kolmikymmenvuotisessa sodassa. Joka ukko veti kaljaa minun tynnyreistäni vähintään kolme litraa päivässä ja kyllä tulostakin syntyi. Nytkun otetaan oikeata ponua, niin kyllä lähtee! Otetaas taas, pojat! (Kaataa lasin tyhjäksi suuhunsa.) Lisää Marskille englanniksi: I'll never force you to drink the real thing, don't worry, you may take your Whisky only! In fact, some of the guys are new for tomorrow's job and you might enlighten them a bit with some short histories of your experiences how it worked in the past times, when you were in action. Kirvesmies kääntää suomeksi miehistölle: Ollos huoleti, en minä koskaan pakota sinua juomaan oikeaa ainetta, voit latkia viskiäsi. Minähän nämä viulut tarjoan, eikä juomat lopu! Itse asiassa jotkut pojista on uusia huomisen hommiin ja voisithan valistaa heitä vähän omien kokemuksiesi valossa, miten hommat hoitui silloin, kun olit toimessa aiemmin. Sotilaiden pöydästä: Joo, tiedetään, herrat voi kyllä tappaa ja murhata selvänäkin, sehän kuuluu niiden olemukseen. Meikäläisillä se on vähän vaikeempaa, mutta kyllä me ponun voimalla pärjätään, varsinkin kun on kokeneempia, jotka näyttää mallia. Laulua: 'Kuularuiskut kun ne lauloivat ratatatatattaa...' Marski yhtyy lauluun ja nostaa kätensä Hitler-tervehdykseen. Kaikki laulavat, paitsi kirvesmies ja hevonen. Hevonen hirnahtaa välillä. Pieraisee kerran. Impola aloittaa sitten laulun: 'Tää on tehtävä tehdasorjan, työn lyöttämän vanhuksen ylös eespäin työläisnuoret yli kuoleman kenttien... (aatteet ja aseet, Tammi, Helsinki 1967, s. 130 sävel: Stenka Rasin) Muut yhtyvät lauluun, Marski katsoo ensin vähän kummissaan, mutta yhtyy hänkin lauluun, mutta laulaa venäjäksi Stenka Rasinia. Marski jatkaa sitten saksankielistä puhettaan. Kirvesmies kääntää: Sisällisodan koko saldo on jotain neljänkymmenen tuhannen tienoilla. Se on aika hyvä tulos, kun ottaa huomioon maan pienuuden ja sen, ettei siihen kaikki osallistuneet. Minun puoleni sai kokoon valtaosan tuosta tuloksesta, mekun ninku voitettiin se sota. Saksalaiset kanto kortensa kekoon nekin, kun meitin tartti hankkii ne apuun. Meidän puolen omat tappiot jäi aika pieniin, kun me oikeestaan tapettiinkin vihollisista suurin osa vasta niitten varsinaisten sotatointen jälkeen vankileireille nälkään ja telotuksissa. Se säästi meitin puolen tappiota paljon noin suhteessa. Noin jälkeenpäin ajatellen aika hyvä taktiikka, eikö? Saksalaiset vallotti pääkaupungin viholliselta ja muitakin etelä-Suomen kaupunkeja, eikä me oikeestaan tiedetä tarkkoja kuolleiden lukuja sen takia eikä muutenkaan. Ei niistä kaikista haluttukaan pitää lukua. Tampereen valtaus oli ehkä mun suurin sankaritaisteluni noiden vankileirein ja telotusten lisäks. Hevonen hirnahtelee välillä. Ja lisää sitten: Toi Marski aina jättää mainitsematta että sakut ne oikeestaan neuvo senkin, miten Manse saatiin vallattua. Marski tapatti omiakin miähiä aika paljon ensteks siäl. Se vastapuol pani hanttiin alkuun siäl nii perkeleest. Mut kyl siit jonkinmoin sotapiällikkö sitten lopult tul. Tai miten sen nyt ottaa. Koko ajan sitä ny pitää tiätyst neuvoa, mihi suuntaan pitäs taas mennä. Eihän se tosiasias mitään mahakaan sille mihi mää sen viän. Mut älä käännä tätä sille ruattiks, englanniks, venäjäks tai saksas. (Lisää kirvesmieheen päin kääntyen.) Kirvesmies puhuu marskille englanniksi lyhyesti: Your Horse just told that you did an excellent work at Tampere even if the resistance was hard. Finally you have grown up as a relatively good soldier boss. He says that you are among the best he has carried including Pol Pot from Kamputsea. Mannerheim kumartaa hevoselleen kiitoksen osoitukseksi ja antaa sille säkillisen kauroja ja kaataa Impolan peltikanisterista juotavaa kaukaloon. Impola lisää: Kohtuuden nimissä täytyy sanoa, että varsinkin Marskin puoli hoiti hommasa tosi tehokaast. Vihollisen antauduttua telotettiin ensin alkuhötäköis vastapuolen joukkoja mäensyrjiin kasapäin. Siinä samalla meni paljo sen puolen aatteem miehii ja naisii muitakii, sellasii, jotka ei osallistunt ite sotatoimii lainkaa. Ja niinku se sano, tehokkain tappamiskeino oli ne vankileirit, telotukset siäl ja nälkäkuolema. Mut kyllä kunnon viinakin virtas varsinkii sen hävinnee puolen joukois ja johtajien keskuudes. Ne Tampereen puolustajat tais osittai johtajie juopottelun vuaks hävitä sen kahakan Mansen omistuksest. Siihe aikaa kyl oli oikeestaa pulaa kaikesta, myäs viinast. Ja mun varastot tais mennä pääasias hävinnee pualen kurkust alas. Se voittant pual tais hankkii tehdasviinaa saksastaki ohi mun välitysketjujen, siihe aikaa kaik asiat oli nii perkeleen sekasi, ettei bisneksist tahtont tulla välil mittää. Huutoja sotilaiden pöydästä: Hyvä Marski! HYVÄ IMPOLA!!! Sankarpoikii!!! Otetaas pojat, taas! Laulua: Jääkärimarssin alusta (juopunutta) Impola: Marski ei o' nii innostunu puhumaa talvisodast. Sehä myö hävittii, niinku kyl seuraavaki sota, missä on taas omat muut pualens taas. No se talvisota ol semmone niiku nimiki sanoo talvisota. Oli pirun kylmä ja mun viinabisnekset pyöri aika hyvin just sen kylmyyden takia. Se talvisota käytii enne varsinaist toist maalimansotaa. Raja ol enne lähel Leeningraadii ja Staalini aattel ett kohta se Hitleri hyäkkää ja suamalaiset kuspäät liittoutuu sen kans. Sen miälest se raja piti saada kauemmas enne sitä isoo koetust. Suamalaiset tais haaveilla sen rajan saamisest viäl lähemmäs sitä Leninin graadii. Meiti pual ampu vihollisii rajan tuntumassa nii pirust. Alkuu niil ol pirun huanot varusteet käymää sellases pakkases sotaa, taisvat olla komennusmiehii jostain etelämpää, se vihollinen ku ol iso maa. Ja alkuum me taidettii pärjätä aika hyvinki suhtees miten paljo meitin pualelt kual ja me ammuttii heittii. Mut lopulthan ne tul siält kuitenkii ja ottivant sen alueen, mitä tulvat hakemaanki. Sehä tarvi se välirauha solmii sitten ja hieroo hyvät sopimukset saksalaistek kans seuraavaa koitost varte. Hevonen: Ja mun kaviot oli aina vereslihalla lumes kahlatessa. Eikä siellä Marskin kaltasist hevosmiähist nii hirveesti ollu apua, suksilla käytii sotaa paljo. Ja moottorikalusto teki sillo jo tuloaa. Mut kyllä meikäläisetki veti reessä monta kuormaa ruumiita ja viinaa kans. No mähän tietyst jouduin kattelee sitä sivust kun olin ton ulkomaalasen koohon henkilökohtane ratsu. Sillä aikaa Marski on latkinut Whiskyä lasistaan tuijottaen eteensä. Nyt hän nousee ylös ja huutaa: Te Shjuomalaiset! Hjuvia Jätkiä! Kohottaa lasinsa. Kaikki nousevat seisomaan lasit kädessä. (Paitsi kirvesmies) Tyhjentävät lasinsa. Sotilaista joku aloittaa saksalaisen sotilasmarssin 'Erika'. Kaikki laulavat. (Paitsi kirvesmies) Laulun loputtua Marski alkaa taas kertoa, sekasin ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi. Venäjääkin joukossa. Ranskan sanoja venäjän seassa. Kirvesmies : olihan polpotusta. Impola: mä käännän sen suameks: (kääntää): Me liittouduttii sitten saksalaisten kans ja hyökättii yhes kohti itää. Alkuu homma men aika hyvinki ku viholline oli helisemäs etelämpänä saksalaiste kans. Me vallotettii Karjalast alueit ja alettii rakentaa Suursuamee, oikeet Kalevan suvun heimovaltiot. Joillaki seuduil, miss väki ol erityise epäystävällist meittii kohtaa, me pantii kaikki suamee taitamattomat keskitysleireil. Naiset ja kakaratki, kaikki. Kylhä niit kuolkii niil leireil, nälkää ja joku tul ammutukski. Tarkkoi lukumäärii ei oo, eikä näitä asioita mainita missää päiväkäskyis eikä missään. Paitti ny jossai nykykommunistei kirjois. Jonkunverran jouduttiin ampuu omia sotilaitaki, että saatii ajettua niitä rintamal eteenpäin. Kaikki ei olt niin innostunu siitä sakslaistekans hyäkkäämisest, varsinkin ku oli vielä joillai muistois ne sisällisodan aikaset asiat. Ja jotkut piti taas sitä vääränä, että ylipäätää yritettii vallottaa uusia alueit. No sotaha perustuuki siihen että sotilaide selän takana on semmoset ampujat, jotka osuu. Vastpual kun ampuu kiirees usein ohi, niin sotilas arvioi, ett on parei juosta eteenpäin. Niinhä Hitleriki sano. Joku pasifistiki jouduttii ampuu. Vihollisii tietenki kaatu sotatoimiski ja meni niit miehii meiltäki, hyökkäysvaihee aikaa voi olla ehkä aika tasoihi. Mut me saatii aika paljo sotavankeiki. Niit vietii syvemmäl Suamee ja käytettii kaikenlaisis töis ja pidettii tietenki vankileireilläki. Kaikenkaikkiaan niitä sitten kuali niit sotavankei nälkään ja kaikenlaisii tauteihi ja pyssynluateihi jotai parikymmentätuhatta henkeä. Jonkunverran luovutettii sitte pahemmansorttist omaa väestöä ja näit vihollisenki kansalaisii aseveljell Gestapolle Saksaa. Kaasukammioihi kaiketi. Suunnilleen kolmisentuhatta henkeä ehkä. Etupääs kommunistia, idäst tullei pakolaisii ja alle sata juutalaist. No kuitenki, sehän tyssäs se hyäkkäys sitte, ku viholline oli pysäyttäny sakemannit etelämpänä ja sai rivinsä kuntoo tääl pohjoseski. Mähä olin sen jo arvannuki alunalkaen, ettei siit mitään tule pidemmäp päälle, mut ei sitä Hitlerii parannu ruveta neuvoo sen voimain päivinä. Ampunuha se olis mutki. Mut mähä aattelinki, et jos me kuitenki olis voitu pitää jotai uusia alueit, jos alkuvaihees päästäis kyllin pitkälle itää. Ja sotaha on niinku avais oven pimeää huoneesee, niinku Hitlerki sano. Ei sii alkuvaihees tiänny kukaan miten siinä lopulta käy Hitlerien, Churchillien ja Stalinienki saati meittien. Siinä maattii sitte juaksuhaudois puali ja toisi kuukaustolkul ja me vualtii puukoil pöydänjalkoi, tuhkakuppei ja puulusikoitaki. No sehä viholline perkele ei tietenkä tuhlannu aikaansa puulusikoiten tekoon, vaan se teki isois tehtais panssareit, lentokoneit, tykkei, konepistooleit, kiväärii ja kuulii tietysti kans. No ku se viholline rupes siält tulee tänne päi niin meithä vietiiki sitte lujaa. Sinne ne jäi puulusikat ja tuhkakupit, konekivääreitte kans Karjalan suansilmäkkeisii, kun meitil ol liia kiire kantaa niit mukana. Sitte viimeses hädäs pyydettii Hitlerilt, vanhalt kaverilt viäl kerra apuu sen jo vähist lentsikoist. Kusesha toi oli tietysti itekki, mut jostain syyst kun kovasti ruinattiin se kuitenki lähetti sen syäksypommittajalentueen. Niit koneitha tuli aika perkeleest, olisko ollu peräti kaheksakymmentä Stukaa ja muuta syäksypommarii. Ne sakut ol kovii poikii lentämää lentsikoit, ja kun se tul viholliselle yllättäen, niin niitten panssarikolonnat saatiiki toviks pysäytettyä niiden pommareide avul. Staalini kanssa sitte hiaromaa rauhaa ja käännettii sen käskyst pyssynpiiput vanhoja kavereita saksalaisii vastaa. Saksalaisetha ol jo siin vaihees melkiste hävinny koko kahakan omien maittesa laitamilla ja nehän oliki sitte aika helppo kaahata pois pohjose kautta. Lapiha noi poltti, mutta tuliha alvari aallolle ja muilleki suamalaisille arkkitehdeille sitte hommia suunnitella uudestaa niitä kyliä sinne. Siit suursuamest ny ei tietenkä tullu mittää. Rajat jäi suunnillee siihen talvisodan lopputulokse kohal. Että semmosii sotii me käytii ennen. - 'No mihin helevettiin meidän nyt sitten pitäis hyäkätä sen Buskajussin joukoissa?' kuuluu sotilaitten pöydästä. Sivupöydästä pitkätukkainen ja -partainen vihreäseen maihariin ja sotilassaappaisiin pukeutunut mies nostaa esiin puukarahkaan naulatun kyltin. Kyltissä on alakkain: Afganisthan [x] Iraq [x] Lohja [ ] Sanoo: 'Tällanen kyltti mulle lähetettiin Amerikasta'. 'Ei Helevetissä! Lohjahan on Suamessa. Eikö ne tiädä siällä sitä? sanoo ensimmäinen sotilas. - 'No tuskin se tiäs sitäkään missä Iraki ja Afkanistani on', eiköhän ne tikalla vaan viskanneet pallokarttaan.' - 'Ei kyllä minä luulen, että ne oli tarkkaan ottanu selville senkin, että Osama Bin Laden oli silloin jo kuollut, kun se Afganisthanin sota aloitettiin. Se oli helppo vihollinen, kun sitä ei voinutkaan löytyä ja toisaalta siitä Afganisthanin Taleban-hallituksesta ei tykänny kukaan', sanoo kolmas sotilas. 'Saivat hyvät tukikohdat Venäjältä ja sillanpääasemat öljykentille.' Ottaa lippalakin päästään ja heittää sen nurkkapöydässä olevalle papille. Lisää: 'Ota sinäkin tuosta verikauha ja liity armeijaan! Näet vieraita maita ja koet suuria seikkailuja. Ja eikö sen taivasosuuden ja Jumalan armon kannalta ole ihan sama, kuulutko Helvetin Enkeleihin vai evankelis-luterilaiseen seurakuntaan?' Pappi sieppaa lippalakin lennosta ja painaa sen päähänsä. Sanoo painokkaasti: 'Minä olen ollut Jeesuksen sotilas jo vuodesta kuuskytkuus, kun tulin uskoon.' Jatkaa puhetta: 'Meidän prätkäjengi on kyllä nimeltään Gospel Riders, eikä Hells Angels, mutta samoilla Harrikoilla me ajetaan. Järjestetään me helvetin enkelien kanssa yhteisiä kokoontumisajoja. Samalla asiallahan me ollaan. Helvetin enkelit tekee niitä ruumiita, mitä me taas haudataan. Niissä yhteisissä kokoontumisajoissa me harjotellaan kyllä vaan juapottelua pääasiassa niinkuin muutkin pyäräjengit. Joskus nyt tulee joku piäni tappelu siitä onko Evolution-malli parempi kuin ne sotaa edeltäneet Harrikat. Mutta yleensä ne aseelliset yhteenotot eri jengien välillä tapahtuu kokoontumisajojen ulkopuolella. Mutta kyllä jotkut meidän porukoista ajaa venäläisillä Uraaleillaki. On jollain Jaawaki.' - Uraali on paska pyärä. Mä ajan ainaski bemarilla. Sanoo neljäs vaaleatukkanen mies. 'Kyllä mä aion lähteä sillä sotaankin, vaikka se oliski kuinka natsien tekemä pyärä.' - 'Juaks ne prätkäjengiläiset siällä kokoontumisajoissa?' Kuuluu kolmannesta pöydästä. - Aina kun alkoholia on tarjolla, sanoo karahkamies. Hevonen koputtaa kaviollaan lattiaan: 'Oli niitä Uraalia, Bemaria ja Harrikoita jo silloin edellisessäkin sodassa, muttei niillä pystymetäs tosipaikan tullen mitään tee. Nelijalkasii siihen tarvitaan.' Nutturapäinen vähän vaaleahko täti sanoo: 'Älkää nyt taas alkako jauhaan moottoripyöristä. Ja toi sun kylttiskin on kotosin Irakin sodan vastasesta mielenosoituksesta eikä Amerikasta', heittää karahkamiehelle. 'Meidän pitäis nyt päättää, millä tavalla me avustetaan presidentti Bushia eikä siitä, onko amerikkalaiset moottoripyörät parempia kuin venäläiset, ja sitäpaitsi ne on nyt samalla puolellakin ninku edellisessäkin sodassa.' - Hei, oltiinks me tosiaan natsien pualella toises maailmansodas? Miksei me silloin liittouduttu venäläisten ja amerikkalaisten kanssa Hitlerii vastaan? Minkäs takia meidän nyt sitten pitäs olla niiden joukois, kun ne nykyään onkin taas sillä pualen ne varsinaiset pöljät? Ainako meidän pitää ihan tarkotuksella olla konnien pualella? Ja ketä vastaan me oikeen soditaan? Kuuluu kolmannesta pöydästä. - Ei me tiädetä ketä vastaan meidän pitäis sotia. Ei ne tiädä sitä jenkitkään. Ne vaan ampuu joka suuntaan, kaikkea mikä liikkuu niinku perseeseen ammutut karhut. Musta tuntuu että niiden varsinaiset viholliset on niiden omassa maassa. Voi olla, että meidänkin viholliset on meidän omassa maassa.' Karahkamies sanoi ja nosti vielä uudestaan kylttiään ylemmäs. - Siällä Lohjallako? Eihän siällä oo kun kalkkia. Ei helevetissä, täähän se vasta paska laaki on. Mikä se semmoinen sota on, jossa ei tiädetä ketä viholliset on? Eihän sotaa voida käydä ilman vihollisia. Sehän on kun Spedeshow olis ollu ilman pimuja, eihän sellanen Spede mikään Spede oo. 'Kyllä sodassa pitää olla vihollisia, muutoin ei ole asiat oikein sääntöjen mukaan', sanoo pappikin vakaasti. 'Jos ei niitä oo, niin kyllä me keksitään ne ite', uhoaa bemarimies ja painaa lakkinsa syvemmälle päähän. 'Aina sitä nyt senverran miälikuvitusta pitää olla, että viholliset itsekin keksitään. Mun pitää laittaa kyllä bemariin uus takarengas, ennenkuin lähdetään.' 'Sulla nyt on aina ne kumit kuluneet, kun sä otat joka paikkaan niitä äkkilähtöjä, etkä vaan sotaan. Ja mun jaawassa on taas sytty myähäsellä, niinkuin aina', sanoo mustatukkainen ja -partainen mies. 'Emmä tajuu mitä tää on. Matilaisen Pekka sano, että on kolme asiaa, mitä se ei tajua: moottorisahan kaasutin, mopon sytytysjärjestelmä ja naisen miäli. Tää on nyt vissiin sitten neljäs. Sota, missä ei oo vihollisia, ei perkele.' 'Aina sitä nyt senverran vihollisia on, että sota voidaan aloittaa', puuttuu pappi uudelleen asiaan. 'Ainakin Suomessa. Ongelmanahan on kai vain se suunta, mihin hyäkätään. Suomessahan vihollinen on aina kaikissa sotaharjoituksissa tullut idästä ja nyt meidän pitäis kai hyäkätä johonkin muuhun suuntaan.' 'Vihollisia tai ei, minä ainakin aloitan heti sen sodan,' sanoo kenraalin pukuun pukeutunut upseerinoloinen mies, 'Ja mä hyäkkään ainakin itään niinkuin ennenkin. Kyllä siältä viäläkin joku vihollinen löytyy, ja jossei löydy, niin mä ammun sitten omia.' 'Sun mukaas ei sitten taidakaan lähteä kukaan. Jos sä jo lähtiessä lupaat omia ruveta ampuun. Mutta ei kaikilla kenraaleilla tarvi sotaan lähtiessä omaa armeijaa ollakaan. Siinä on menny kallis yhteiskunnan kustantama koulutus hukkaan, jossei kenraali osaa käydä sotaa ilman armeijaa ja vihollisia.' sanoo karahkamies. 'Kai sä nyt pärjäät ilman vihollisia ja omiakin ammuttavia. Kenraalin koulutuksella pitäs pystyä ampumaan vaikka variksia koko sodan ajan. Ja voithan sä ampua itteäskin.' 'Ei sotilaat saa itse keksiä vihollisia', sanoo kenraali. 'Se on meidän kenraalien hommia. Me kenraalit määrätään, kuka on vihollinen ja osoitetaan, mihin suuntaan ammutaan. Me sitten kyllä kerrotaan, kun ystävät muuttuu vihollisiksi, ja ampumissuuntaa vaihdetaan, niinkuin edellisessäkin sodassa', sanoo kenraali bemarimiehelle. 'Se on kanssa kenraalien hommia päättää, ketä milloiki omista miähistä tai naisistakin ammutaan. Sotilaathan vois muuten omin lupineen ruveta ampuun vaikka kenraaleita eikä päinvastoin. Eihän siitä mitään tulisi. Eikä kenraalit itteään ammu; jos yleensä ollenkaan puuttuu noihin suoritustason tehtäviin, ne ampuu itteään alempia upseereita ja sotilaita. Kyllä kuulee ettet sä ole ollut armeijassa, vaan olet joku saatanan sivarihomo', kenraali sanoo karahkamiehelle. 'Vai variksia mun muka pitäis ampua', saatana mä kun olen kenraali, niin mä ammun alkuun haukkoja ja kotkia, sotilaat ja aliupseerit saa ampua niitä variksia, jossei vihollisia kerta kaikkiaan ihan heti löydy.' - Ei nykyajan sodat enää perustu noin alkeelliseen pyssyillä ampumiseen. Nyt painetaan vaan tiatokoneen nappulaa ja sitten internetti pysähtyy ja pommit putoaa päähän.' sanoo nurkkapöydästä silmälasipäinen mies. - Mikä saatanan netti siällä pysähtyy Siperian korvessa? Ei siällä kuule ole mitään muita nettejä kun samojedien muikkuverkot ja siikarysät. Siällä kuule pysähtyy sun nokialaiset kummisaappaas suahon, kun puskaryssä tinttaa sua puukarahkalla kalloon mättään takaa. Tollasta nettikorppia mä en kyllä ota mukaani kaukopartioretkilleni muuta kuin korkeintaan kotkien houkutuslinnuksi', sanoo kenraali. 'Kyllä nykyaikanakin ruumiillisella miäskunnolla on tärkeä merkitys. Kaupunkisodissa voidaan kyllä lamauttaa vihollisen tiedustelu ainakin osittain harjoittamalla sähköistä häirintää, ja tuhota vihollisen ja omienkin keskuksia risteilyohjuksilla. Mutta oikea suamalaanen korpisissi pärjää metässä ilman mitään varusteeta pelkästään luajan luamisa vetimisä ja kauhavalaanen puukkoo kouraas.' - Miten perkeleessä sä meinaat pyydystää niitä kotkia pelkällä puukolla? - No siinä nyt ehkä Kalaasnikoohvi olis parempi, mutta voi sillä puukolla helposti vualla vaikka jousipyssyn. Sillä tavoin muinaisajan heimosoturimme ikiaikaisesti ovat menetelleet. Kattokaas pojaat, kuinka on hiano puukko, mä vaihdoin tän mustalaaselta varuskunnan vanhaan ruunaan. - Ja nythän mä keksin: siinä vois sitten yhdistää tän uuden teknolokian ja vanhan. Siinä puukon kahvassahan vois olla gps-paikannin ja sitten joku tähtäinlaite terässä. Sillä puukon kärjellä osoittais sitä kotkaa korkealla taivaalla, ja sitten satelliitin kautta lähtis viästi risteilyohjukselle, joka pudottais sen kotkan. Höyhenet vaan pöllähtäis, kun kotka yhtäkkiä putois taivaalta mun kouraani. - Niitä kotkiako sä meinasit sitten syädä siällä Siperian kaukopartioreissulla? - Niitäkin. Ja onhan niissä isoissa joissa siällä paljon kalaa, sampia ja muita kaviaarikaloja. Siälä puukon kanssa vois sukeltaen niitä pyydystellä, ja sitten aina joskus vois tilata sukellusveneen räjäyttään yhden torpeedon, jolla tappais kerralla paljon kalaa. Oletteko pojat koskaan trotyylipaukuilla kalastelleet? Sellasen ison pötkön kun räjäyttää tommosessa kalasessa järvessäkin niin nousee pojat kalaa maha pystys pintaan. - Noi kenraalien ja muiden isojen viskaalien suunnitelmat on musta aina tuntunu jotensakin korkeelentosilta, mut toi kotka-ammunta risteilyohjuksilla on kuitenkin kaikkein stratosfäärisin strategia, mitä mä olen kuullu. Eikä edes ite Staalini tainu kalastaa niitä Sampia torpedoilla. Jääköhän siitä kotkasta mitään syätävää jäljelle, jos sen pudottaa risteilyohjuksella? Ja musta myös torpedoilla kalastus pitäis kiältää. Sehän tappaa kaikki kalat kerralla niiden kokoon ja arvomerkkeihin katsomatta, eikä meille onkimiähille jää mitään edes niitä alokaskaloja kuten särkiä ja kiiskiä, puhumattakaan upseeriskaloista kuten ahvenista, hauista, kuhista ja semmosista. Ja eikös kotkat sentään ole rauhotettu Venäjälläkin? Alkaa karahkamies miettiä. - 'Voi, voi mitähän tästäkin sodasta tulee. Kun ei sitä ole vielä ehditty aloittaakaan, kun te jo kannatte huolta siitä, onko meillä vihollisia', sanoi nutturapäinen, mutta muuten vähän Elisabeth Rehnin näköinen nainen. 'Kyllä niitä vihollisia sitten piisaa kun saadaan sota kunnolla alkuun, onhan niitä aina ennenkin riittänyt. Teillä kenraaleilla on aina oikea asenne', sanoo sitten kenraaliin päin kääntyen. 'Ja kyllä kotkien ampuminen on hienoa puuhaa ylipäällystölle, sanovatpa luonnonsuojelijat siitä sitten mitä tahansa. Ihmisten tappaminen on kuitenkin aina vähän niinkuin rahvaanomaista, se sopii paremmin alemmalle upseeristolle ja tavallisille sotilaille. Ne vihollissotilaat ja muut ihmiset on välistä niin likaisiakin, kun ne ei pidä huolta itsestään siellä sodassa. Aseetkin voi tahriintua. Kotkat on aina niin siistejä.' Sivupöydästä liituraitatakkiin pukeutunut mies alkaa puhua. - Joo, kyllä siinä varmaan pysyy kenraalit ja niitten puukot puhtoisina, jos ne kelteisillään sukeltelee sampien perässä Siperian joissa. Olishan se kyllä aika seksikästäkin, niinkuin se kotkienkin ampuminen ohjuksilla, sehän on ihan niinkuin freudilaisesta psykologian oppikirjasta... ... Sehän voiskin olla hiano kaksintaistelukin, kun järjestettäis semmoinen ottelu, missä meidän kenraalisotamarsalkka ottelis pelkällä puukolla suurinta Sampea vastaan, mitä Siperian järvistä tai joista löytyy. Kyllä tommosen idean sais myytyä televisioon, olishan se ihan uus ohjelmanumero noiden pommiattentaattien lomaan. Tai siitä tehdyn mainosfilmin vois myydä kaviaarimainokseksi... Ei saatana, mä taidan heti soittaa meidän kuvaajalle, että se alkaa suunnitella sitä mainosfilmiä, ennenkuin kilpailijat ehtii ensin... Puhuu kännykkäänsä: ... kyllä sä sen esiversion voit lavastaa siällä studiossakin. Käyt ensin aaltoalvarissa siällä uima-altaassa kuvaamassa, meet itte sinne altaasen se tulee halvemmaksi, ei tarvii maksaa kellekään stuntmannille... sen puukon sä saat vaikka ostaa kirpputorilta... Käytät tiätysti sitä automaattikuvausta, mikä siinä kamerassa on, ei siinä kenenkään tarvi kameran takana olla... Sä saat sen sammen siihen, kun kuvaat sitä rumimman näköstä kissakalaa siitä studion akvaariosta ja jollain punasella langanpätkällä härnäät sitä. ja sitten tietokoneella yhdistät ne kaks filmiä, niinettä se näyttää niinkun sä olisit sen kalan kanssa siällä altaassa... ... Älä helvetissä tilaa viälä niitä helikoptereita siältä Natosta sitä kuvausta varten Baikal-järvellä... Kyllä meidän tarvii varmistaa sen mainosfilmin rahoitus ensin. Teet nyt vaan tän näyteversion ensin ilman mitään suuria kustannuksia, kun mä tuun käymään siällä sen näyteversion pitää olla valmis ja sitten mennään sen kanssa tekeen suaraan se rahoitushakemus sinne... kyllä me varmaan se rahoitus saadaan, mutta meillä ei oo nyt rahaa maksaa niitä sun lentoja sinne Naton päämajaan, ennenkuin saadaan siitä näyteversion perusteella ennakkoa... ... no se tehdään sitten heti myähemmin se varsinainen sotamainos... kunhan tässä nyt ensin päästään alkuun... meistä tulee kyllä viälä maailman suurin mainosyhtiö, kun me tehdään se seuraavan maailmansodan mainos cnn:lle... mä olen sen jo osin myynyt noille asetehtailijoille ja natolle sen idean, älä nyt hualehdi siitä, vaan ala heti kuvaamaan tätä... liike-elämässä pitää olla joustava ja koko ajan liikkeellä ja keksiä uusia pikkuideoitakin väliin, kun sä et pääse kuitenkaan kuvaamaan sitä isoa juttua, ennenkuin mä tuun täältä kertoon sen idean sinne paikan päälle, sitä ei voi kertoa puhelimessa, niinkuin tällästä pienempää mainosta, kun ne kilpailijatkin kuuntelee näitä meidän puheluita. ei ne ehdi tätä ensin, kun sä vaan meet nyt heti ja kuvaat sen. ne kuuntelee tätä puhelua natossakin ja on ne varmaan jo päättäny siitä rahotuksesta. ai että se niiden panssarivaunu on jo siinä ikkunan takana. no mä arvasin sen, mee nyt sitten niiden kanssa sinne aaltoalvariin kuvaamaan... kyllä ne varmaan järjesti mukaan sen stuntmaninkin... liike-elämässä pitää ensin luvata tehdä nää asiat itse, kyllä ne sitten tulee vastaan, kun ne näkee, miten hyvät ideat ja nopeet miähet on pelissä mukana. terve. soita sitten kun se on valmis. mä tuun heti kun ehdin. Kenraali on tullut seisomaan liituraitaisen viereen tämän puhuessa: - Veisköhän ne Naton helikopterit mut nyt heti suaraan täältä sinne Baikal-järvelle? Onhan niitä kotkia siälläkin sen järven rannoilla, niin mä pääsisin heti ampuun niitä sen kaviaarimainoskuvauksen jälkeen? - Musta tuntuu, että ne päättää siitä siällä aaltoalvarissa ihan nyt näillä minuuteilla. Kyllä tää kaikki tiato, mitä me täällä puhutaan menee täältä suaraan niillekin. Mulla on tässä kännykässä videokamera, joka kuvaa koko ajan meittiä mitä me tässä puhutaan. Toi on kyllä nyt senverran iso asia, että niiden usan ja venäjän presidenttien pitää nyt äkkiä tehdä siitä sopimus. Mä en voi nyt luvata sitä tässä viälä. Se Bush kyllä ilmottaa siitä mulle ihan kohta tähän kännyyn tekstiviästillä. Sähän voit nyt kuitenkin ruveta heti vualemaan sitä jousipyssyä, kyllä sille on siinä isossa mainoksessa käyttöä. Suomalaiset metsien miehet pitää esittää oikeassa valossa siinä isossa mainoksessa, siinä on jonkunverran tätä ultra-low-techia sen 'cutting-edge' gps-teknologian lisäksi, mikä tulee siihen sun puukonkahvaas. ... Otetaans tosta yks pöydänjalka sen jousenkaaren aihioks ja tuosta lampusta sähköjohtoa siihen jouseen jänteeksi... Siinäkin on nyt taitavasti yhdistetty ihan tollasta luannosta saatavaa puumateriaalia tollaseen kiärrätystarvikkeeseen, kun toi sähköjohto on. Se antaa hyvän kuvan suamalaisesta kekseliäisyydestä maailmalla ja samalla se antaa kaikille maailman kansoille kuvan siitä, miten minkä tahansa esineen voi muuttaa aseeksi. Aurat taotaan nyt miakoiksi nääs. Mä kuvaan nyt sitä sun jousentekoa tällä kännykällä. Ne meidän studion pojat muakkaa sitten tästä osan siihen isoon mainokseen. Aivan autenttista kuvausta. Mä suunnittelin tän etukäteen osittain, että näin tää menee, mutta tässä on myäs vähän inspiraatiota mukana niinkuin hyvässä jatsissa. - Mitä, suunnittelit etukäteen vai? Etkö sä tiedä, että me kenraalit tehdään ne päätökset, mihin hyäkätään ja ketkä on meitin vihollisia? Me annetaan sitten määräyksiä siitä, ketä kulloinkin ammutaan. Ja myäs millä milloinkin ammutaan, piiskatykillä vai rynnäkkökiväärillä. ... Tai ... mistä sä oikeen arvasit senkin, että mä aion lähteä Siperiaan ampuun kotkia ja torpedoimaan kaviaarikaloja? Onkos mun päänsisustakin jo ohjelmoitu sen cnn:n televison kautta jo niin pitkälle että ne voi siältä nappia painaen antaa mulle ajatukset siitä kaviaaristakin? - No sähän tunnuit jo tajuavan itsekin että ne päätökset on oikeastaan korkeammas kädes. Se suurempi kuvio on tiätysti niinku sä arvaat, että ne kansainväliset asetehtaat ensin panee meidät ajattelijat ja insinöörit ja muut tuatteen synnyttämiseen välttämättömät heput suunnitteleen uusia aseita. Me mainosmiähet ollaan siinä tiätysti koko ajan mukana. Se pitää sen uuden tappamiskojeen henkinen tarve luada nykyään ihan samalla hetkellä kun sen kojeen tekninenkin idea. Muuten kilpailija ehtii ensin. Sen takia me mainosmiähet ollaan nykysin koko ajan alusta alkaen ja loppuun asti paikan päällä. Sellasii aseita, millä saadaan kaikista henki pois aika äkkiä, on ollu jo niin kauan, että nyt on tärkeintä tyylikkyys, ja trendit miten oikeen tapetaan. Sen vuaks me mainosmiähet ollaan nykysin vähintään yhtä tärkeitä kuin ne insinöörit, jotka antaa sille tappokojeelle sen teknisen sisällön. Me mainosmiähet, filosofit annetaan siihen se henkinen sisältö. Hengen ja tekniikan liitto. Ja meidän virmassa me ollaan tässä ehkä kaikkein pisimmällä läntisessä maailmassa ainakin. Me ei aina lähetetä insinöörejä ensimmäiseks paikalle, vaan me luadaan välistä ensin vaan sitä kaupallista eli henkistä sisältöä paikan päällä. Eikä me enää niinku entiseen aikaan paljo tuhlata aikaa joidenki viholliskuvien luamiseen, vaan me mennään nykysi suaraan asiaan. Viholliskuvat on nykysessä uudessa ajattelussa aika vähäpätösessä roolissa ja varsinkin Suamessa ne alkaa olla joidenkin tosi trendikkäiten ajattelijoiden mukaan niinkuin me nyt ollaan jopa tarpeettomia. Meilläkun on ehkä maailman sisäistyneimmät viholliskuvat jo äidin maidossa. Me ollaan tän uuden postmodernismin jälkeisen henkisen traditionalismin puukonkärkiryhmä, samaan tapaan kuin sen sun kauhavalaases, mikä on just se tyyppiesimerkki tästä. Sitä trendiä nimitetäänkin amerikoissa nykyään termillä 'finnish kauhavan new cutting edge interpretation of the traditional style'. Lyhenteenä se on FKNCEITS. Ei mun tarvinnu sitä kovin kauaa etukäteen funtsia, mihin suuntaan sä aiot lähteä hyäkkäämään, ja ne kauhavalaaset kotkanampumiskoneet meillä on meitin insinööriosastolla jo ollu aikaa valmiina gps-paikantimilla ja tähtäyslaitteilla varustettuina. Niitä kauhavalaasen värikuaria voi valita erilaisia sen mukaan ampuuko sitten merikotkia vai maakotkia. Vihreensinisiä ja ruskehtavia. Sotilaille on karvalakkimalleja ilman värikuaria myäs niiden varisten ammuntaan. Ja kanssa sellasia likasenharmaita jätemuavista tehtyjä kuaria. Risteilyohjusten värikuarissa on sitten enempi variaatioita. On punasia tiätysti, jos ne kotkat on kommunistikotkia, ja sitten tiätysti on vihreitä noiden ekoterrorikotkien pudottamiseen, nää on kaikki kenraaleja varten nää kuaret. Siällä on monta muutakin väriä, on sellasii vaaleanpunasii demarikotkia varten, kun niillä on se aate jo niin haalistunu, ja sitten on tämmösii mustanpuhuvanpunasii sellasii kotkii varten kun tää on tää meidän nykyinen puhemiäs, kun se on taantumuksellisempi kuin kokoomuslaiset.... punavihreitä on tiätysti... mutta emmä nyt voi niitä tässä kaikkia luetella, ne löytyy siältä sulle ne kaikki värit ihan luannostaan, ei tarvii edes värikonsulttia. Sotilaita varten, jotka tekee sitä likasta tyätä, ja ampuu kuitenki pääosin ihmisiä, jotkut niistä ohjuksenkuarista on viälä ihan värittömiäkin, kun kukaan ei oikein viälä tiädä, ketä ne oikein on ne terroristit. Me sitten tarpeen mukaan vetästään niihin kuariin näyttävät värit, kun ne lähtee taivaalle. Siinä on otettu huamioon se, että ne jenkit on nyt ehkä osittain arvaamattomiakin, mihin ne nyt seuraavaksi hyäkkää. On meillä kyllä jo valmiina ne sinivalkoset värit Lohjaa varten, siällä kun on sitä kalkkia. Ja taivas on siälläkin joskus sinine, silloin kun tuuli tai nää meitin pommit ei pöllytä sitä kalkkia ilmaan. - Väitäks sä, ettet säkään tiädä, ketä ne terroristit oikeen on? Luuleks sä että me uskotaan, ettei ne olekaan siälä teidän mainostoimistossa keksittyjä? Sanoi karahkamies väliin. - Ollaanks me jo jääty tässäkin teknologiassa jo niin jälkeen, että meillä tehdään niihin ohjuksiin vain värikuaria, ja ne tekniset osat valmistetaankin Kiinas? Sellasen kuvan tosta saa tosta sun puheesta. Sanoi bemarimies. - Kyllä se nyt kuitenkin tää henkinen sisältö on se tärkein osa, ja sitä me just tehdään tuala meidän firmassa. Täällä tiätysti kans, kun mä oon nyt tässä. Ja tossa nyt kenraali itse koko ajan tekee myäs sitä teknistä osaa siihen jousipyssyyn. Ja on ne puukonkärjetkin tehty kauhavalaasen kyläsepän elikkä puukkotaeteelijan pajaas. Osa niistä ohjusten värikuaristakin on keskisuamalaisten poppanamuijien kangastilkuista käsityänä kutomia. Näitä me on ajateltu että ne sopii erityisesti semmosille, jotka on viälä vähän sen postmodernismin lumoissa, siks ne on niin kirjavia, toisaalta niissä on annettu kuluttajalle tämän kuaren traditionaalisen työtavan kautta vihje siirtyä siitä sitten vähitellen tähän uuteen traditionalismista tappamisvoimansa ammentavaan yksväriseen trendiin. Me on näissä innovaatioissa samalla ratkastu ainakin osin tää tyällisyysongelma. Me voidaan muuttaa Suamessa takasin maaseudulle ja tehdä aitona suamalaisena käsityänä erilaisia värikuaria tai ainakin niiden kuarien protoja risteilyohjuksiin ja muihin vempeleisiin. - Mutta noihan ON noi kaikki sun esimerkit vain niitä tyhjiä kuaria. Missä se oikein on sitten se henkinen sisältö? - Sähän takerrut nyt ainoastaan ulkoiseen muatoon. Jos sä olisit edes vähän tutustunu itämaiseen ajatteluun, sä tiätäsit, että just muato on tyhjyyttä ja päinvastoin. Ja siinä kuaressa on just se muato ja sillon kanssa se tyhjyys, joka taas on sama asia kuin sisältö. Tyhjyydestähän kaikki syntyy ja siihen palaa. Tällä ei-kommentilla mä vastaan myäs siihen kysymykseen, tiädänkö mä ketä ne terroristit on. Se on vähän sama juttu kun zenmestarilta kysyttiin onko koiralla buddha-luanto. Se mestari vastas: 'mu'. - Mutta eihän tuo jousipyssy nyt mitenkään voi olla se varsinainen sotateknolokia, se mikä tekee niitä iskuja elikkä tappaa ihmisiä? Tässä on nyt vielä jotain sellaista, mikä ei tullut ihan selväksi. - No mä voin sanoo siitä nyt senverran kun tää alkaa nyt kuitenkin olla jo kaikille aika selvää, että se nykyinen nanoteknologia voidaan piilottaa oikeastaan mihin tahansa disaignituatteeseen. Samalla tavalla kuin se puukonkahva, mikä oli tämän meidän uuden trendin karakteristinen tuote, mikä tahansa esine voi toimia uuden elektroniikan kehyksenä. Uuteen nanoteknologiaan perustuva elektroniikka on niin pientä, että ne älykkäät osat, se henkinen sisältö voi olla missä tahansa esineessä. Sen designin tarkoitus on saada kuluttajat olemaan ajattelematta sitä asiaa, että oikeastaan kaikki uudemmat kulutusesineet on aseita tai aseiden osia, joilla on viestintäyhteys niihin varsinaisiin tappaviin aseisiin, jotka voi olla esimerkiksi noin karkeimmillaan vaikkapa risteilyohjusten kaltaisia täsmäaseita. Silloin esimerkiksi värikuaria vaihtamalla toi sun taskussa oleva kännykkä alkaakin viästiä ihan toisaalle kuin niillä entisillä kuarilla varustettuna. Se tekniikka on itse asiassa ollut jo kauan niissä kuarissa eikä siällä sisällä olevissa vanhan tekniikan isokokosissa elektronisissa osissa, ne on näissä uudemmissa vempaimissa mukana vain hämäyksen vuaksi. Siks se muato on tyhjyyttä, ja päinvastoin. - Mutta eihän niitä viestintävälineitä mitenkään saada joka paikkaan, eikä kaikkia voida valjastaa tän sotamarkkinatalouden palvelukseen, kun kaikkia ihmisiä ei voida pakottaa koko ajan ostamaan uusia esineitä, niitä uuden trendin design-tuotteita? - Vai ei voida pakottaa ostamaan uusia tuotteita? Missähän maailmassa sä oikein elät? Marsissako vai entisessä Neuvostoliitossa? Ei sitä Neuvostoliittoa enää oo. Se teknologia on kohta kaikissa tuotteissa. Niinkun nyt esimerkiksi niissä kännykän värikuarissa, siinä itse maalissa, eikä enää maalin alla olevassa muavissa. Samalla tavalla se on makkarapaketin muovipakkaukseen maalatussa valmistajan logossa. Jos sä aiot sitten taas esimerkiksi maalata itse sun vanhan ysikuupan saabin, siinä maalissa, mitä sä ostat kaupasta, on se viestintäteknologia valmiina. Se on niissä maalimolekyyleissä, siinä miten ne järjestäytyy kuivuessaan. Kaikille muille tän alan firmoille on tähän asti ollut vielä ongelmana esimerkiksi sen tapaiset itse tehdyt pintakäsittelyaineet, kuten terva. Sen takia tervan käyttö aiotaan nyt kieltää Euroopan Unionissa. Me on nyt keksitty tähänkin jo uus ratkasu. Se on yks meidän suurimmista liikesalaisuuksista, enkä mä itse sitä ratkasua voi sen takia kertoa tässä. Siitä tulee kyllä tän yhden uuden trendin mukaista avoimen koodin teknologiaa ihan kohta, ilmeisesti viimeistään huomenna, mutta sitä ennen me ollaan jo rahastettu se salaisuus. Tää ennen julkaisemista tehty rahastus on tän meidän traditionalismin kulmakiviä. Ennen puhuttiin kermankuarinnasta, jolla tarkoitettiin sitä, että kaikkein trendikkäimmät ostajat pantiin maksamaan suurin osa tuatekehittelystä, kun ne osti sen tuatteen heti kun se on tullut markkinoille siihen kalleimpaan hintaan. Tää meidän uustraditionalismi perustuu muuten tohon ajatukseen, mutta me on rahastettu se tuate jo kauan ennen kuin se tulee kauppoihin ja asiakkaat saa ostaa sitä. Jotakin vanhanaikaista pitää säilyttää, niinkuin nyt se tieto, että aseteknologiassa ja lääketiäteessä kaikkein suurin raha aina on liikkunut. Ihmiselle nyt kuitenkin yleensä se henki on tärkeämpi kuin raha. Ja sillä rahalla voi melkein aina ostaa sitä henkeä. Taitava tällasten ihan pöhköiltä ja vanhanaikaisilta näyttävien ajatusten yhdistäminen näihin uusiin trendeihin tekee rikkaaksi. Kenraalit ja niiden aseostajat (katsoo tässä nutturapäiseen naiseen) on aina ostanut minkä tahansa tuatteen hintaa kysymättä, jos me uhataan myydä se viholliselle taikka vaan pelkästään maalataan se koreaksi. Nytkun tästä viholliskuvienkin luamisesta ollaan luapumassa, tää homma on tullut aika paljon nopeammaksi ja tavallaan helpommaksikin. Ei tarvi käyttää kallista ja vähän epävarmaa aikaa niiden viholliskuvien luomiseen. Osin tämä trendi perustuu siihen, mikä tuossa jo tuli esille, että aloitetaan se sota vaan heti, kyllä se vihollinen sitten löytyy aina tarvittaessa, kun alkaa vaan ampuun. Joskus järjestetään joku näyttävä tapahtuma, niinkun nyt esimerkiksi terrori-isku, jonka tekijä pidetään salassa, silloin voidaan tarpeen mukaan hyökätä mihin hyvänsä. Siinä on eräitä muitakin asioita tässä meidän trendituotteessa, mutta ne on taas niitä meidän liikesalaisuuksia. Muuten, samalla kun mä sanoin nuo edellä kuullut lauseet, aika monta miljardia dollaria, niin tätä bisnestä tehdään tietysti vielä dollareissa eikä euroissa kuten öljybisnestäkin, lorahti meidän firman tileille Amerikassa. Mä muutin tuossa joitakin suljetun koodin teknologioita avoimiksi koodeiksi, muutin salasta tietoa julkiseksi, ja meklarit siirsi valuuttoja osakkeista toisiin kiivaaseen tahtiin. Kun mä pääsin tässä päättämään ihan sekunnilleen, milloin mä mitäkin sanon ja millä tavalla, niin me oltiin tietenkin siirretty meidän varannot etukäteen oikeisiin osakkeisiin. Kenraalit voi kyllä sitten määrätä mihin suuntaan, minkä näkösillä laitteilla, ja ketä ammutaan, mutta se isompi kuvio tuli tossa jo päätettyä. Tää sotamarkkinatalouden terrorismin vastainen sota perustuu siihen, että ketä tahansa, milloin tahansa ja millä tahansa voidaan ampua. Kenraalit voi valita kulloinkin mielensä mukaisia kohteita ja aseita, kyllä me markkinafilosofit pysytään mukana, kun me oikeastaan ollaankin koko ajan edellä.